Suden hetki

Kukaan ei kuule huutoasi, koska mitään ei kuulu, vaikka huudat sielusi syövereistä. Tuskaa, toivottomuutta. Miksi juuri minä? Mitä minä olen tehnyt väärin? Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken? 

Kului melkein 50 vuotta ennen kuin ymmärsin, etten olisi voinut toimia toisin. Melkein yhtä kauan kesti, että ymmärsin katsoa kauemmas- lapsuuteen. Ei ollut sattuman kauppaa, että narsisti käveli elämääni. Arvottomuuden tunne ja heikko itsetunto ovat lapsuuteni perintö, josta sain maksaa kalliisti. Narsisti haistoi heikkouteni ja turvattomuuteni ja hyökkäsi kimppuuni hetkeäkään epäröimättä.

Katseiden vaihtoa, salamarakastuminen, huumaavia ruusuja ja elämä tuntuikin yhtäkkiä täydelliseltä, kunnes huomasin käveleväni loputonta lasinsiruilla päällystettyä tietä pitkin ansaan, joka oli vartavasten minulle viritetty. Kaikki oli liian hyvää ollakseen totta, minun ei tarvitsisikaan olla yksin, vaan joku näytti oikeasti antavan minulle sitä, mitä vaille olin jäänyt lapsuudessa- rakkautta…todellisuudessa vain sen kaltaista tunnetta, mikä oli kääritty rakkauden sellofaaniin.

Lapsuuden aikaisten tunnevaurioitten käsittely sekä narsismista toipuminen ovat vaatineet pitkäkestoisen terapian. Ilman sitä ja itseni luotaamista olisin edelleen masentunut läheisriippuvainen, joka hukuttaa surunsa alkoholiin ja lukuisiin muihin riippuvuuksiin. Lapsuuden luotaaminen on ollut hyvin vaikeaa, sillä omasta mielestäni lapsuuteni ei ollut mitenkään kummallinen. Kummallista oli se, etten muista siitä juuri mitään. Muistan yksinäisyyden, loputtoman yksinäisyyden. Olin paljon yksin omassa huoneessani lukien ja leikkien mielikuvituskaverini kanssa. Vanhempani olivat paljon töissä, eikä heillä ollut aikaa meille lapsille. Vanhempani näkivät minut kilttinä lapsena, ja tiesin, että olemalla kiltti sain heiltä hyväksyntää. Olemalla kiltti ja hiljainen olin heille arvokas, minkä kuvittelin tarkoittavan, että he rakastavat minua. Tuhmat lapset eivät näyttäneet tunteita, varsinkaan vihan tunteita. Ne oli sallittu vain aikuisille silloin kun he kurittivat eli kasvattivat lapsiaan tai riitelivät toistensa kanssa. Tuttu tunne lapsuudesta vallitsi myös narsistin kanssa eläessä. Niin kauan kuin suostuin alistumaan ja olemaan kiltti, kulissit pysyivät pystyssä ja narsisti kykeni johtamaan valtakuntaansa.

Tällainen lapsuudenaikainen ilmapiiri synnytti minussa häpeäidentiteetin- olen huono, vääränlainen, en kelpaa. En tuntenut saavani hyväksyntää, vaikka olisin tehnyt mitä… en edes tiennyt, mitä olisin kaivannut. Nyt sen tiedän: Rakkautta, syliä, läsnäoloa, kuuntelua… tunnetta siitä että olen hyvä sellaisena kuin olen. Minussa on siis lapsesta saakka ollut narsistinen vaje, huono omanarvon tunto, mikä on ajanut minua vääränlaisten ihmisten pariin. 

Silloin kun lapsi oppii ajamaan polkupyörällä tai vaikkapa uimaan, hän huutaa innoissaan äidilleen. Kato mua, äiti kato mua!!! Rakastava katse, kehu, onni oman lapsen puolesta… muuta tuo lettipäinen tyttö ei olisi tarvinnut. Nyt lettipää on keski-ikäinen nainen ja yhä huutaa: Kattokaa mua, nähkää mut, rakastakaa edes joku!!! Narsisti kuulee huutosi eikä epäröi iskeä. Hän haistaa heikkouden…kuin hyeena haistaa veren raadosta.

Narsistista irtaantuminen- miten se on mahdollista? Minun kohdallani se vaati romahduksen, täydellisen vajoamisen pimeyteen ja huonoon oloon. Olin niin sekaisin ja ahdistunut ja riippuvuuksieni vallassa, että jos olisin jatkanut elämääni samaan malliin, olisin jo kuollut. Täytyy käydä pohjalla, niinkuin minä. Sammuin lasteni edessä kesämökin terassille, join viinaa muumimukista salaa, petin nykyistä aviopuolisoani narsistin ja muiden miesten kanssa… tuhon tie… se oli ainoa pelastukseni. Päätin valita elämän. Päätin muuttua. Narsisti oli tehnyt minustakin hirviön, mutta päätin pyristellä hämähäkin seitistä irti… Siihen auttoi rakkaus, halu tutkia itseään sekä pieni, mutta tärkeä tukijoukko ympärilläni. 

Paljon olen menettänyt, paljon olen saanut. Paljon olen ymmärtänyt, paljon olen löytänyt. Hyväksyn jokaisen hetken ja olen kiitollinen niistä. Tähän minua on johdatettu. Tämä on minun tieni.

admin Uncategorized