Syyllisyys- syy jäädä häiriöiseen suhteeseen?

”Mieleni on kuin taistelutanner, jossa vastakkain on kaksi puolta: minuun vuosien aikana iskostettu syyllisyyden tunne sekä terve järkeni, joka selvästi näyttää olevan alakynnessä. Se on onnistuttu nujertamaan vuosia kestäneellä aluksi hienovaraisella vihjailulla, myöhemmin päättäväisemmällä moukaroinnilla ja manipuloinnilla tarkoituksenaan hiljentää mieleni kokonaan… kunnes minua ei enää olisi.”
Useimmat vastaanotolleni saapuvat asiakkaat- pääsääntöisesti naiset- kertovat syyllisyydestä, joka lamaannuttaa ja estää tekemästä päätöksiä. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että häiriöisestä suhteesta lähteminen olisi ainut oikea ratkaisu, mutta suhteessa vuosia olleelle päätös on usein äärimmäisen vaikea. Häiriöisessä suhteessa olleen on vaikea nähdä itseään tasa-arvoisena tai yhtä arvokkaana kuin muut ihmiset. Hänellä ei saisi olla samoja tarpeita tai oikeuksia kuin muilla. Samalla kun hän uskoo vakaasti omaan arvottomuuteensa, hän kokee olevansa perheen tukipilari, joka suhteesta lähtiessään olisi itsekäs ja huono puoliso.
Päätöksiä miettiessä moni kokee, että on vain huonoja vaihtoehtoja. Uskallanko ottaa syyllisyyden viitan kannettavakseni vai luopuisinko siitä? Uskonko siihen, mitä minulle on syötetty? Olenko oikeasti huono ihminen? Saanko edes toivoa elämää ilman pelkoa, ahdistusta ja syyllisyyden tunteita? Mikä minä olen ilman syyllisyyttä?
Huomaa ajatuksesi! Onko ajatus oma ajatuksesi vai häiriöisen sinuun istuttama ja ennenkaikkea- mitä teet sille? Otatko ajatuksen tosissasi? Onko sinulla todisteita sen paikkansapitävyydestä? Annatko vinoutuneen ajatuksesi ohjata käyttäytymistäsi ja päätöksentekoasi? Voisitko vain laittaa syyllisyysajatuksesi sivuun ja antaa mielellesi tyhjyyttä, mitä se tarvitsee?
Suurin osa murehtimiseemme liittyy tulevaisuuden uhkakuviin tai menneisyyden tapahtumiin, niiden herättämiin tunteisiin ja valintoihin. Päätösten teossa aivojen prefrontaalikorteksi eli etuotsalohko on suuressa roolissa ja työskentelee lakkaamatta parhaiden vaihtoehtojen seulomiseksi. Päätöksenteko ei ole yksinkertainen prosessi, emmekä voi mitenkään ennustaa varmuudella, miten jokin päätös tulee vaikuttamaan tulevaisuuteemme. Siihen, kuinka johonkin ratkaisuun päädymme, vaikuttavat useat tekijät: aiemmat kokemuksemme, sisäinen mallimme, johon lapsuuden kasvuympäristömme on vahvasti vaikuttanut, emootiot sekä palkkiojärjestelmä- kuinka hyödykäs tai hyödytön päätös tulee meille olemaan. Tässä välittömän tyydytyksen yhteiskunnassa epävarmuuden sietokyky on taito, jota voi ja kannattaa harjoitella.
Kuvittele itsesi jälleen lapseksi. Muistele hetkeä, jolloin olit onnellinen- juoksit uimarannalla päättäväisesti kohti vettä… huomasit veden vastuksen kasvavan jalkojasi vasten kahlatessesi syvemmälle. Lopulta sopivan syvyyden saavutettuasi heittäydyit veteen ja sukelsit. Se hetki, jolloin veden kylmyys kauhistutti ja ihastutti yhtäaikaa. Sopeuduit viileyteen ja aaltoihin. Sulauduit osaksi vettä ja nautit. Mitä ajattelit ja koit tuossa hetkessä? Voisiko se olla tyhjyyttä, vapautta, puhdasta tunnetta ilman syyllisyyttä?
Häiriöinen suhde vinouttaa aina näkemystä itsestämme. Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata vaurioita, sillä suhde itseemme on kaikista arvokkain. Toisin kuin meille on uskoteltu, se ei ole itsekkyyttä. Matka itseen ja omiin ajatus- ja toimintatapoihin on matkoista mielenkiintoisin ja kannattavin. Matkatuliaisina saat luottamuksen itseesi ja päätöksentekokykyysi ilman syyllisyyttä. Vaalithan niitä hellyydellä ja rakkaudella lopun ikääsi. Olet ne vilpittömästi ansainnut.
Tuija Niemenmaa/ Apua Minulta Sinulle Oy